»Tuo pitäminen on hyvin voimakasta, kun se panee jouduttamaan askeleita, kuten te tällä hetkellä teette, pelätessänne myöhästyvänne muutaman minuutin.»
»Olette tänään kohtuuton mitä suurimmassa määrässä, Maurice; enkö ole viettänyt osaa päivästä teidän kanssanne?»
»Olette oikeassa, vaadin liikaa tosiaankin», vastasi Maurice antaen kiivaudelleen vallan. »Palatkaamme hra Morandin luo, palatkaamme.»
Geneviève tunsi harmin siirtyvän mielestä sydämeensä.
»Niin», sanoi hän, »lähtekäämme hra Morandin luo. Hän on ainakin sellainen ystävä, joka ei milloinkaan ole tuottanut minulle kärsimystä.»
»Sellaiset ystävät ovat kullan arvoiset», sanoi Maurice ollen tukehtumaisillaan mustasukkaisuudesta, »ja minäkin omasta puolestani haluaisin tuntea sellaisia».
He olivat tällöin joutuneet valtatielle. Taivaanranta ruskotti; aurinko oli juuri laskemaisillaan ja sen viimeiset säteet kimaltelivat Invalidikirkon kullatuista korureunuksista. Ensimmäinen tähti, sama, joka muutamaa päivää aikaisemmin oli kiinnittänyt Geneviève» huomiota, tuikki taivaan kirkkaasta sinestä.
Geneviève veti kätensä pois Mauricen kainalosta alistuen surullisena kohtaloonsa.
»Miksi saatatte minut kärsimään?» sanoi hän.
»Voi», sanoi Maurice, »siksi, että olen vähemmän taitava kuin muutamat tuntemani henkilöt; siksi, etten osaa olla sellainen, että ihmiset minua rakastaisivat».