»Maurice», huusi Geneviève.
»Voi, madame, jos hän aina on hyvä, aina tasainen, niin se johtuu siitä, ettei hän kärsi.»
Geneviève laski taas uudestaan valkean kätensä Mauricen jäntevälle käsivarrelle.
»Minä rukoilen teitä», sanoi hän muuttuneella äänellä, »älkää puhuko enää, älkää puhuko enää».
»Miksi niin?»
»Koska äänenne tekee minuun kipeätä.»
»Siis minussa on kaikki teille epämieluisaa, vieläpä äänenikin?»
»Olkaa Herran tähden vaiti.»
»Tottelen teitä, madame.»
Tuo kiihkeä nuori mies nosti kätensä otsalleen, joka oli märkänä hiestä.