»Lorin, älä tee pilkkaa pyhistä asioista; en pidä siitä, tiedät sen hyvin.»
»Minkä sille voi, rakas ystävä, täytyy olla oman aikansa lapsi. Minä rakastin myöskin entistä Jumalaa, ennen kaikkea senvuoksi, että olin siihen tottunut. Mitä Korkeimpaan olentoon tulee, näyttää siltä kuin hänellä todella olisi vikoja, ja onkin kaikki käynyt hullusti sen jälkeen kun hän tuli luonne ylös; viimein ovatkin lainsäätäjämme julistaneet hänen menettäneen valtaistuimensa…»
Maurice kohautti hartioitaan.
»Kohauttele vain hartioitasi miten paljon haluat», sanoi Lorin.
»Me kätyrit Momuksen päätämme, nimeen viisaustieteen me määräämme, että hulluuden suurta jumalaa vastedes erikseen palvotaan.
Niin että», jatkoi Lorin, »aiomme hiukan ihailla Jumalatar Järkeä».
»Ja sinä olet mukana kaikissa näissä naamiaisissa?» sanoi Maurice.
»Oi, hyvä ystävä, jos sinä tuntisit Järki-jumalattaren niinkuin minä, olisit hänen innokkaimpia kannattajiaan. Kuulehan, haluan tutustuttaa teidät, esitän sinut hänelle.»
»Jätä minut hullutuksiltasi rauhaan; tiedäthän hyvin, että olen surullinen.»
»Sitä suuremmalla syyllä, helkkarissa. Hän saa sinut iloiseksi, hän on hyvä tyttö… Mutta sinähän tunnet hänet, tuon ankaran jumalattaren, jonka pariisilaiset aikovat kruunata laakerilehvillä ja panna ajamaan kullatuissa paperivaunuissa! Se on… arvaapas…»