»Katsotaanpa, antakaa minun tuomita.»
»Kuinka!» sanoi Geneviève punastuen, »ettekö arvaa?»
»Sitäkö, miksi hän on suutuksissaan? En.»
»Hänestä on Muguet nähtävästi vastenmielinen.»
»Joutavia! Tosiaanko? Siinä tapauksessa on tämä tyttö lähetettävä pois.
Enhän minä kamarineitsyen vuoksi luovu sellaisesta ystävästä kuin
Maurice.»
»Voi», sanoi Geneviève, »en luule hänen menevän vaatimuksissaan niin pitkälle, että tyttö karkotettaisiin talosta, hänelle riittäisi…»
»Mikä niin?»
»Että hänet karkoitetaan minun huoneestani.»
»Ja Maurice onkin oikeassa», sanoi Dixmer. »Maurice tulee käynnille teidän eikä Muguetin luokse; on siis tarpeetonta Muguetin olla läsnä silloin kun hän tulee.»
Geneviève katseli miestään hämmästyneenä.