»Mutta, hyvä ystävä…» sanoi hän.
»Geneviève», jatkoi Dixmer, »luulin teitä liittolaiseksi, joka tekisi niskoilleni ottamani tehtävän helpommaksi, ja nyt teidän pelkonne päinvastoin tekee vaikeutemme kaksinkertaisiksi. Neljä päivää sitten luulin sovitun kaikesta meidän keskemme, ja nyt on kaikki tehtävä uudestaan. Geneviève, enkö minä sanonut teille, että luotin teihin, teidän kunniaanne? Enkö sanonut teille, että Maurice on viimeinkin saatava läheisemmäksi ja vähemmän epäluuloiseksi ystäväksemme, kuin milloinkaan ennen? Voi, hyvä Jumala, miten naiset ovatkaan meidän suunnitelmillemme ikuisena vastuksena!»
»Mutta, hyvä ystävä, eikö teillä ole mitään muuta keinoa? Olenhan jo sanonut, että meille kaikille olisi parempi, että hra Maurice pysyisi meistä syrjässä.»
»Meille kaikille, ehkäpä niin; mutta sille naiselle, joka on meidän kaikkien yläpuolella, sille, jolle olemme vannoneet uhraavamme omaisuutemme, henkemme, vieläpä kunniamme, on tarpeen, että tämä nuori mies tulee takaisin. Tiedättekö, että Turgytä epäillään ja että on aikomus antaa prinsessoille toinen palvelija?»
»Hyvä on, lähetän Muguetin pois.»
»Voi, hyvä Jumala, Geneviève», sanoi Dixmer tehden hänelle niin harvinaisen kärsimättömän eleen, »miksi puhutte minulle tuosta? Miksi sammutatte ajatukseni tulen omalla ajatuksellanne? Miksi vaikeuksien keskellä luotte minulle uusia vaikeuksia? Geneviève, tehkää kunniallisena, uskollisena vaimona kaikki se, minkä luulette olevan velvollisuutenne, siinä on kaikki, mitä teille sanon; huomenna olen poissa; huomenna olen Morandin sijalla hänen insinööritöissään. En syö päivällistä teidän kanssanne, mutta hän syö; hänellä on jokin pyyntö Mauricelle; hän selittää teille, mikä se on. Mitä hän pyytää, muistakaa se, Geneviève, on hyvin tärkeä asia; se ei ole meidän päämaalimme, vaan keinomme; se on tämän niin hyvän, niin jalon, niin uskollisen miehen viimeinen toivo, tämän suojelijamme, jonka puolesta meidän velvollisuutemme on uhrata kaikkemme.»
»Ja jonka puolesta antaisin henkeni!» huudahti Geneviève haltioissaan.
»No niin, Geneviève, en tiedä, miten tässä on käynyt, ette ole osannut saada Mauricea rakastamaan tätä miestä, vaikka se olisi ollut erittäin tärkeätä. Siitä johtuu, että kun olette saattanut Mauricen tänään huonolle tuulelle, hän ehkä hylkääkin sen pyynnön, jonka Morand tekee ja johon meidän on hinnalla millä hyvänsä saatava hänen suostumuksensa. Haluatteko nyt, että sanon teille, Geneviève, minne teidän turhantarkkuutenne ja tunteellisuutenne johtavat Morandin?»
»Voi, hyvä herra», huudahti Geneviève liittäen kätensä yhteen ja kalveten, »hyvä herra, älkäämme koskaan puhuko siitä».
»Hyvä on siis», jatkoi Dixmer koskettaen huulillaan vaimonsa otsaa, »olkaa voimakas ja miettikää».