»Kyllä, ihan vastaleivotun jumalattaren: Järki-jumalattaren. Minulla on ystävä, josta olen teille joskus kertonut, rakas kelpo Lorin, jolla on kultainen sydän ja vain yksi vika, se, että hän sepustelee nelisäkeisiä runoja sekä sanaleikkejä.»
»Entä sitten?»
»No niin, hän on suosinut Pariisin kaupunkia toimittamalla Järki-jumalattaren, joka on erinomaisessa kunnossa ja josta ei ole löydetty mitään moitittavaa. Se on kansatar Arthémise, entinen Oopperan tanssijatar, nykyään hajuvesien myyjätär Martin-kadulla. Heti kun hänestä on lopullisesti tullut jumalatar, voisin näyttää hänet teille.»
Morand kiitti Mauricea vakavalla päännyökkäyksellä ja jatkoi:
»Toinen on kuningas.»
»Niin, sehän on vaikeampaa», sanoi Geneviève koettaen hymyillä; »sellaistahan ei enää ole olemassa».
»Teidän olisi tullut nähdä viimeinen», sanoi Maurice, »se olisi ollut varovaisinta».
»Siitä on seurauksena», sanoi Morand, »ettei minulla ole mitään käsitystä, miltä kruunattu pää näyttää: luultavasti hyvin ikävältä?»
»Hyvin ikävällä, tosiaankin», sanoi Maurice; »sen takaan minä, joka melkein joka kuukausi näen yhden sellaisen».
»Kruunatun päänkö?» kysyi Geneviève.