»Tai ainakin sellaisen», jatkoi Maurice, »joka on kantanut kruunun raskasta ja tuskallista taakkaa».
»Ahaa, niin, kuningattaren», sanoi Morand. »Olette oikeassa, herra
Maurice, se on varmasti synkkä näky…»
»Onko hän yhtä kaunis ja yhtä ylpeä, kuin kerrotaan?» kysyi Geneviève.
»Ettekö te sitten ole koskaan nähnyt häntä, madame?» kysyi Maurice vuorostaan hämmästyneenä.
»Minäkö? En milloinkaan!…» vastasi nuori nainen.
»Se on todella kummallista», sanoi Maurice.
»Ja miksi kummallista?» kysyi Geneviève. »Olemme asuneet maaseudulla aina vuoteen 91 asti; vuodesta 91 olen asunut vanhalla Saint-Jacques-kadulla, joka paljon muistuttaa maaseutua, paitsi että täällä ei milloinkaan ole aurinkoa, vähemmän ilmaa ja vähemmän kukkia. Tunnette elämäntapani, kansalainen Maurice: ne ovat aina olleet samanlaiset; miten luulette, että minä olisin nähnyt kuningattaren? Ei milloinkaan ole tullut siihen tilaisuutta.»
»Enkä luule teidän käyttävän hyväksenne sitäkään tilaisuutta, joka nyt luultavasti tulee, ikävä kyllä», sanoi Maurice.
»Mitä tarkoitatte?» kysyi Geneviève.
»Kansalainen Maurice vihjaa asiasta, joka ei enää ole mikään salaisuus», sanoi Morand.