»Mikä asia?» kysyi Geneviève.
»Marie-Antoinetten todennäköinen kuolemantuomio ja teloitus samalla mestauslavalla, jolla kuningaskin kuoli. Kansalainen sanoo vielä, että te ette käytä hyväksenne tilaisuutta nähdä häntä sinä päivänä, jolloin hän lähtee Templestä mennäkseen Révolution-aukiolle.»
»En, varmasti en», huudahti Geneviève vastauksena näihin Morandin jäätävän kylmäverisesti lausumiin sanoihin.
»Heittäkää siinä tapauksessa toivonne», jatkoi järkähtämätön kemisti; »sillä Itävallatarta vartioidaan hyvin ja tasavalta on haltia, joka tekee näkymättömäksi kenet ikinä tahtoo».
»Myönnän kuitenkin», jatkoi Geneviève, »että olisin ollut hyvin utelias näkemään tämän naisraukan».
»Tuumitaanpa asiaa», sanoi Maurice, innokkaana ottamaan varteen kaikki Genevièven toivomukset; »olisiko teillä todellakin halua? Sanokaa siinä tapauksessa vain sana. Tasavalta on haltiatar, siitä olen kansalaisen Morandin kanssa yhtä mieltä; mutta kaupunginvirkamiehenä olen minä jonkin verran noita.»
»Te voisitte siis näyttää minulle kuningattaren, voisitteko, hyvä herra?» huudahti Geneviève.
»Ihan varmasti voin.»
»Ja millä tavoin sitten?» kysyi Morand vaihtaen Genevièven kanssa pikaisen silmäyksen, joka jäi nuorelta mieheltä huomaamatta.
»Ei mikään ole yksinkertaisempaa», sanoi Maurice. »Kaupunginvirkamiesten joukossa on varmasti sellaisia, joihin ei luoteta. Mutta minähän olen antanut kylliksi todisteita uskollisuudestani vapauden asialle, jotta en kuulu niihin. Sitäpaitsi riippuu pääsy Templeen sekä virkamiehistä että vartiopäälliköistä yhteisesti. Ja vartiopäällikkönä on juuri luona päivänä ystäväni Lorin, josta luullakseni vielä kerran tulee kenraali Santerren seuraaja, koska hän on kolmessa kuukaudessa ylennyt korpraalista pataljoonan adjutantiksi. No niin, tulkaa tapaamaan minua Templeen sinä päivänä, jolloin minulla on vartiovuoro, toisin sanoen ensi torstaina.»