»Mutta», kysyi Morand, »missä näemme vangit ja millä tavoin?»
»Heidän aamiaisensa tai päivällisensä aikana, jos se miellyttää teitä, kaupunginvirkamiesten lasi-oven kautta.»
»Erinomaista!» sanoi Morand.
Maurice näki silloin Morandin astuvan ruokasalin perällä olevalle kaapille ja juovan kiireesti lasin puhdasta viiniä. Tämä ihmetytti häntä. Morand oli erittäin raitis eikä tavallisesti juonut muuta kuin vettä, jossa oli viiniä vain mausteeksi.
Geneviève huomasi, että Maurice katsoi Morandia ihmetellen.
»Voitteko kuvitella», sanoi hän, »että tämä onneton Morand tappaa itsensä työllä, kun hän saattaa olla eilisaamusta saakka syömättä mitään».
»Eikö hän ole siis ollut päivällisellä täällä?» kysyi Maurice.
»Ei, hän tekee kokeiluja ulkona kaupungilla.»
Geneviève oli turhan varovainen. Todellisena rakastajana, toisin sanoen itsekkäänä ihmisenä, oli Maurice kiinnittänyt Morandiin vain ohimenevää huomiota, kuten rakastunut mies osoittaa kaikelle, mikä ei koske hänen rakastamaansa naista.
Tämän viinilasin jälkeen Morand otti leipäviipaleen, jonka hän nopeasti nielaisi.