Ja hän kiiruhti portaita alas jättäen ällistyneen Mauricen paikalleen.
Kymmenen minuutin kuluttua astui linnantorniin kolme Kommuunin jäsentä. Kuningatar oli vielä tornin tasanteella, ja määräys oli annettu jättää hänet täysin tietämättömäksi siitä, mitä oli tapahtunut. Kommuunin jäsenet saatattivat itsensä hänen luokseen.
Ensimmäinen esine, joka pisti heidän silmiinsä, oli punainen neilikka, jota hän vielä piteli kädessään. He katselivat toisiaan kummissaan.
»Antakaa meille tämä kukka», sanoi lähetystön puheenjohtaja astuen hänen luokseen.
Kuningatar ei ollut odottanut tätä hyökkäystä; hän vavahti ja epäröi.
»Antakaa takaisin tämä kukka, madame», huudahti Maurice jonkinlaisen kauhun vallassa, »minä pyydän sitä hartaasti».
Kuningatar ojensi pyydetyn neilikan.
Puheenjohtaja otti sen ja vetäytyi toveriensa seurassa pois viereiseen saliin tehdäkseen tutkimuksen ja laatiakseen tarkastuspöytäkirjan.
Kukka avattiin, se oli tyhjä.
Mauricelta pääsi huokaus.