»Mutta», sanoi puheenjohtaja, »siis oli salaliitto olemassa?»
»Se on mahdotonta», sanoi Maurice; »minähän itse syödessäni päivällistä rouva Dixmerin luona ehdotin, että näyttäisin hänelle vangin, jota hän ei milloinkaan ollut nähnyt. Mutta päivää ei oltu määrätty, yhtä vähän kuin tapaakaan.»
»Mutta kukat oli hankittu», sanoi puheenjohtaja; »tämä kukkavihko oli edeltäkäsin valmiiksi laitettu?»
»Ei ensinkään, minä itse ostin nämä kukat kaupustelijattarelta, joka tuli tarjoomaan niitä meille Vieilles-Audriettes-kadun kulmassa.»
»Mutta ainakin tämä kukkastyttö antoi sinulle juuri sen kukkavihon?»
»Ei, kansalainen, minä valitsin sen itse kymmenestä tai kahdestatoista; tosin minä valitsin kaikkein kauneimman.»
»Mutta tien varrella on voitu sujahuttaa tämä kirjelippu siihen?»
»Mahdotonta, kansalainen. En jättänyt rouva Dixmeriä minuutiksikaan, ja jotta joka kukalle voitaisiin tehdä sama työ, sillä huomatkaa, että jokaisen kukan tuli Simonin väitteen mukaan sisältää samanlainen kirjelippu, olisi siihen tarvittu vähintäin puoli päivää aikaa.»
»Mutta eikö näitten kukkien joukkoon ole siis saatettu pistää kahta valmiiksi tehtyä kirjelippua?»
»Vanki otti minun nähteni yhden kukan ihan sattumalta, kieltäydyttyään ottamasta koko kukkavihkoa.»