»Niin, äiti», vastasi nuori nainen lempeästi.
»Ja miksi sinä olet kahden santarmin välissä?»
»Koska minua on syytetty, äiti.»
»Sinuako… syytetty?» huudahti Tisonin vaimo hädissään; »ja kuka on sen tehnyt?»
»Te, äiti.»
Kauhistuttava hiljaisuus, kuoleman hiljaisuus lannisti äkkiä tämän meluavan joukon, ja tämän hirveän näytöksen tuskallisuus kouristi jokaisen sydäntä.
»Oma tyttärensä!» kuiskasivat hiljaiset äänet kuin kaukaa, »oma tyttärensä, se onneton!»
Maurice ja Lorin katselivat syyttäjää ja syytettyä syvän säälin ja kunnioittavan tuskan tuntein.
Simon, haluten nähdä näytöksen loppuun, jossa toivoi Mauricen ja Lorinin jäävän osallisiksi rikokseen, koetti välttää Tisonin vaimon pyöriviä, mielettömiä katseita.
»Mikä sinun nimesi on, kansatar?» sanoi puheenjohtaja, joka itse oli järkkynyt, nuorelle tytölle, joka oli levollinen ja kohtaloonsa alistuvainen.