»On, on, se on hän», sanoi tämä. »Voi, onnetonta naista, hän on hukassa!»
»Kukkastyttö, kukkastyttö!» supisivat parvekkeet, joita uteliaisuus kiihoitti: »se on kukkastyttö».
»Minä vaadin ennen kaikkea Tisonin vaimon kuulustelemista», ulvoi suutari; »sinä määräsit hänet todistamaan, puheenjohtaja, ja nyt näet, ettei hän todista».
Tisonin vaimo huudettiin esiin ja ryhtyi tekemään kauheata, yksityiskohtaista ilmiantoa. Hänen puheensa mukaan oli kukkastyttö tosin syyllinen, mutta Maurice ja Lorin olivat hänen rikostovereitansa.
Tämä ilmianto teki huomattavan vaikutuksen yleisöön. Simon oli voitonriemuinen.
»Santarmit, tuokaa kukkastyttö sisään», huusi puheenjohtaja.
»Voi, tämä on kauheata!» mutisi Morand peittäen kasvonsa käsiinsä.
Kukkastyttö kutsuttiin sisään ja hän asettui puhujalavan eteen, vastapäätä Tisonin vaimoa; tämän todistus oli tehnyt kamalaksi sen rikoksen, josta häntä syytettiin.
Silloin hän nosti huntunsa.
»Héloise!» huudahti Tisonin vaimo; »tyttöni… sinäkö täällä?»