»Kansalainen», sanoi Maurice, »käske tämän onnettoman naisen olla vaiti».
»Vai niin, sinä pelkäät siis», huusi Simon, »Sinä pelkäät! Kansalainen puheenjohtaja, minä vaadin kansatar Tisonia todistamaan.»
»Niin, niin, todistamaan!» huusivat parvekkeet.
»Hiljaa!» huusi puheenjohtaja; »Kommuuni tulee takaisin».
Samassa kuului ulkoa rattaiden kolinaa, aseiden kalinaa ja ulvontaa.
Simon kääntyi levottomana oveen päin.
»Lähde puhujalavalta», sanoi puheenjohtaja hänelle, »sinulla ei enää ole puheenvuoroa».
Simon laskeutui alas.
Samassa astui sisään santarmeja sekä uteliaitten tulva, joka pian painettiin takaisin, ja muuan nainen työnnettiin istuntosaliin.
»Onko se hän?» kysyi Lorin Mauricelta.