»Kansalainen», sanoi nuori tyttö jyrkästi, »olen sanonut kaikki, mitä olen voinut, ja etenkin kaiken sen, mitä olen halunnut sanoa».
»Sinä siis kieltäydyt vastaamasta?»
»Kieltäydyn.»
»Luotat ehkä nuoruuteesi, kauneuteesi?»
»Luotan vain Jumalaan.»
»Kansalainen Maurice Lindey, kansalainen Hyacinthe Lorin», sanoi puheenjohtaja, »te olette vapaat; Kommuuni tietää viattomuutenne ja tunnustaa isänmaallisen mielenne ansiot. Santarmit, saattakaa kansatar Héloise piirin vankilaan.»
Kuullessaan nämä sanat näytti Tisonin vainio äkkiä heräävän, päästi hirvittävän huudon ja syöksyi vielä kerran syleilemään tytärtänsä; mutta santarmit estivät sen.
»Annan teille anteeksi, äiti», huusi nuori tyttö, kun hänet kiskottiin pois.
Tisonin vaimo päästi hurjan karjunnan ja kaatui maalian kuin kuollut.
»Jalo, tyttö!» mutisi Morand tuskasta järkkyneenä.