»En, en koskaan!» huudahti tuntematon.
»Mutta siinä tapauksessa olisitte joutunut vankilaan.»
»Olin päättänyt alistua kaikkeen.»
»Mutta tällä hetkellä on vankila…»
»Sama kuin mestauslava, sen tiedän.»
»Ja olisitte valinnut mestauslavan?»
»Ennenkuin pettänyt… Nimeni ilmaiseminen olisi ollut pettämistä.»
»Sanoinhan teille, että saatoitte minut näyttelemään kummallista osaa ollakseni tasavaltalainen.»
»Esitätte jalomielisen miehen osaa. Tapaatte naisparan, jota loukataan; ette kohtele häntä halveksivasti, vaikka hän voikin kuulua alhaisoon, ja koska häntä voidaan loukata vielä uudelleenkin, saatatte te, pelastaaksenne hänet tuhosta, siihen kurjaan kaupunginosaan saakka, jossa hän asuu. Siinä kaikki.»
»Niin, olette oikeassa. Asia on näköjään niin; siten olisin itsekin ajatellut, ellen olisi nähnyt teitä, ellette olisi puhunut minulle. Mutta teidän kauneutenne, teidän puheenne on ylhäisen naisen. Ja juuri tämä ylhäisyys, joka ei sovellu teidän pukuunne eikä tähän viheliäiseen kaupunginosaan, todistaa, että yölliseen liikkeelläoloonne kätkeytyy jokin salaisuus… Olette vaiti… no niin, ei puhuta siitä enää! Olemmeko vielä kaukana asunnostanne, madame?»