»Minun sallitaan varmasti maata ovella, elää siellä, nukkua siellä. Minä jään sinne, kunnes hän tulee ulos, ja saan ainakin vielä kerran nähdä hänet,»
»Mutta jos joku lupaisi sinulle tyttäresi takaisin?»
»Mitä te sanotte?»
»Kysyn sinulta, olettaen, että joku mies lupaisi antaa sinulle tyttäresi takaisin, tekisitkö sinä sen, mitä tämä mies sinulta pyytäisi?»
»Kaikki tyttöni vuoksi! Kaikki Héloiseni vuoksi!» huudahti nainen väännellen epätoivoissaan käsiään. »Kaikki, kaikki.»
»Kuule», jatkoi tuntematon mies, »Jumala on rangaissut sinua».
»Ja mistä?»
»Niistä kärsimyksistä, jotka olet aikaansaanut toiselle äidille, joka on onneton kuten sinäkin.»
»Kenestä te puhutte? Mitä te tarkoitatte?»
»Olet usein saattanut vangin sellaisen epätoivon partaalle, jossa nyt itse olet tällä hetkellä, paljastuksillasi ja raakuuksillasi; Jumala rankaisee sinua johtamalla kuolemaan sen tytön, jota rakastat niin paljon.»