»Sanoitte, että on olemassa mies, joka voisi pelastaa hänet; missä tämä mies on? Mitä hän tahtoo? Mitä hän vaatii?»
»Tämä mies tahtoo, että lakkaat ahdistamasta kuningatarta, että pyydät häneltä anteeksi niitä törkeitä loukkauksia, jotka olet tehnyt, ja että, jos huomaat tämän naisen, joka myöskin on kärsivä, itkevä, epätoivoinen äiti, jonkin mahdottoman asianhaaran, jonkin taivaan ihmeen kautta pääsevän karkaamaan, sinä sen sijaan, että vastustaisit hänen pakoaan, autat häntä kaikin voimin.»
»Kuulehan, kansalainen», sanoi Tisonin vaimo, »sinähän olet tuo mies, eikö niin?»
»Entä sitten?»
»Sinä siis lupaat pelastaa tyttöni?»
Tuntematon oli vaiti.
»Mutta lupaatko sinä? Sitoudutko sinä? Vannotko sinä? Vastaa!»
»Kuule. Kaiken sen, mitä mies voi tehdä pelastaakseen naisen, sen teen pelastaakseni lapsesi.»
»Hän ei voikaan pelastaa häntä!» huudahti Tisonin vaimo päästäen ulvonnan; »hän ei voikaan pelastaa häntä. Hän vain valehtelee luvatessaan pelastaa hänet.»
»Tee sinä voitavasi kuningattaren puolesta, niin minä teen voitavani tyttäresi puolesta.»