»Minulle on tapahtunut… ettekö siis tiedä?» sanoi vaimo; »mutta jos… te tiedätte sen kyllä hyvinkin, koska hänet on tuomittu kuolemaan teidän vuoksenne…»
»Kuka?»
»Héloise.»
»Tyttärennekö?»
»Niin, hän… tyttöparkani!»
»Tuomittu kuolemaan… kuka on tuominnut? Kuinka? Miksi?»
»Hänhän myi sen kukkavihkon.»
»Minkä kukkavihon?»
»Neilikkavihon… Hän ei kuitenkaan ole mikään kukkastyttö», jatkoi
Tisonin vaimo ikäänkuin koettaen palauttaa muistiansa; »kuinka hän on
siis voinut myydä sen kukkavihon?»
Kuningatar värisi. Näkymätön side liitti tämän näytöksen nykyiseen tilanteeseen; hän käsitti, ettei sopinut menettää aikaa hyödyttömään keskusteluun.