»Kuka sitten?» kysyi kuningatar.
»Vaippaan kääriytynyt mies», vastasi Tisonin vaimo.
Kuningatar katseli madame Elisabethia ja tytärtänsä ihmetellen.
»Menkää, menkää», sanoi kaupunginvirkamies, »päästäkää Capetin leski ohitsenne; hänellä on lupa jaloitella puutarhassa.»
»Tiedän sen hyvin», sanoi eukko, »sitähän varten olen tullut tänne odottamaan; kun minua ei tahdottu laskea ylös ja minun oli pyydettävä häneltä anteeksi, täytyi minun toki odottaa».
»Miksi teitä ei ole tahdottu päästää ylös?» kysyi kuningatar.
Tisonin vaimo rupesi nauramaan.
»Koska he väittävät minua hulluksi», sanoi hän.
Kuningatar katseli häntä ja näki tämän onnettoman tuijottavissa silmissä todella omituisen hohteen, tämän epämääräisen valon, joka todistaa järjen olevan poissa.
»Voi, hyvä Jumala!» sanoi hän, »vaimoparka! Mitä on teille sitten tapahtunut?»