Ja Maurice tervehti kylmästi, vetäytyen pari askelta taaksepäin.
Tuntematon jäi hetkeksi liikahtamatta paikalleen.
»En tahtoisi kuitenkaan tällä tavoin heittää teille hyvästi», sanoi hän. »Kuulkaa, herra Maurice, ojentakaa minulle kätenne!»
Maurice lähestyi tuntematonta ja ojensi kätensä. Hän tunsi silloin, että nuori nainen sujahutti hänen sormeensa sormuksen.
»Ai, ai, kansatar, mitä te nyt teette? Ettekö huomaa, että hukkaatte yhden sormuksenne?»
»Voi, hyvä herra, nyt teette pahasti.»
»Puuttuiko minulta, madame, vielä kiittämättömyyden pahe?»
»Voi, minä rukoilen teitä, hyvä herra… ystävä. Älkää jättäkö minua tällä tavalla. Sanokaa, mitä te haluatte? Mitä on tehtävä?»
»Jotta maksatte velkanne, niinkö?» sanoi nuori mies katkerasti.
»Ei», sanoi tuntematon lumoavalla äänensävyllä, »vaan että antaisitte minulle anteeksi, vaikken ilmaise teille salaisuutta, joka minun on pakko säilyttää».