Seuraavana aamuna hän löysi kirjeen pöydällään. Se oli vierasta, pientä ja siroa käsialaa. Hän vilkaisi sinettiin: sen vaalilauseena oli vain englantilainen sana Nothing (ei mitään).
Hän avasi kirjeen. Se sisälsi sanat:
»Kiitosi
Ikuinen kiitollisuus ikuisen unohduksen vastineeksi!…»
Maurice kutsui palvelijansa. Oikeat isänmaanystävät eivät enää soittaneet heitä, sillä soittokello toi mieleen palvelemisen. Sitäpaitsi useat kotiapulaiset astuessaan palvelukseen panivat tämän ehdoksi niille töille, joita suostuivat tekemään.
Mauricen kotiapulainen oli noin kolmekymmentä vuotta sitten saanut kasteessa nimen Jean, mutta vuonna 1792 iän oli omalla valtuudellaan muuttanut sen, koska Jean haiskahti ylimystölle ja jumalaisuskolle, ja nimitti nyt itseään Scaevolaksi.
»Scaevola», kysyi Maurice, »tiedätkö, mikä tämä kirje on?»
»En, kansalainen.»
»Kuka antoi sen sinulle?»
»Portinvartija.»