Piirrettyämme miehen kuvan tehkäämme vielä selkoa hänen yhteiskunnallisesta asemastaan.
Vaikka Maurice ei ollutkaan rikas, oli hän ainakin rahallisesti riippumatonpa kun hänellä oli arvossa pidettyjä varsin suosittu nimi, ja kun hän oli tullut huomatuksi vapaamielisen kasvatuksensa ja vielä vapaamielisempien periaatteittensa vuoksi, oli hän niin sanoaksemme päässyt isänmaallisen porvarisnuorison muodostaman puolueen johtoon. On kyllä mahdollista, että hän sansculottien rinnalla tuntui hiukan laimealta ja piirin jäsenien joukossa tuoksui hajuvesiltä. Mutta hän sai sansculotit antamaan laimeuden anteeksi katkomalla visaisimmankin kartun kuin heikon ruo'on ja piirin jäsenet unohtamaan hänen hienoutensa, kun hän heitti heidät kierimään parinkymmenen askeleen päähän iskemällä heitä nyrkillä silmien väliin, silloin kun jonkun silmät katselivat häntä sellaisella tavalla, josta hän ei pitänyt.
Muuten hän oli ottanut rohkeudellaan ja kansalaiskunnollaan yhtä paljon kuin voimillaan osaa Bastiljin valtaukseen ja ollut mukana Versaillesin retkellä; elokuun 10 päivänä hän oli taistellut kuin leijona ja, lisätkäämme hänen edukseen, silloin tappanut yhtä monta isänmaanystävää kuin sveitsiläistäkin, sillä hän ei sietänyt jakobiinitakkisia murhaajia sen enempää kuin punalakkisia tasavallan vihollisiakaan.
Saadakseen linnan puolustajat antautumaan ja estääkseen verenvuodatusta hän oli heittäytynyt tykinsuun eteen juuri silloin, kun parisilaisen tykkimiehen piti sytyttää panos. Hän se oli ensimmäisenä hypännyt Louvren ikkunasta sisään, huolimatta väijyksissä olevien viidenkymmenen sveitsiläisen ja yhtä monen aatelismiehen ammunnasta ja ennenkuin hän huomasi antautumismerkin, oli hän hirmuisella sapelillaan ehtinyt halkoa toistakymmentä univormua. Sitten nähdessään ystäviensä teurastelevan vankeja, jotka olivat jo heittäneet aseensa ja ojennetuin käsin rukoilivat armoa, hän oli ruvennut iskemään raivokkaasti näitä ystäviään. Tästä hän oli saanut sellaisen maineen kuin Rooman ja Kreikan urhoilla oli.
Kun julistettiin sota, ilmoittautui Mauricekin vapaaehtoiseksi ja lähti luutnanttina rintamalle niiden tuhannenviidensadan vapaaehtoisen mukana, jotka kaupunki lähetti maahan tunkeutunutta vihollista vastaan ja joiden seuraajiksi piti joka päivä saada uudet tuhatviisisataa miestä.
Ensimmäisessä taistelussa, johon hän otti osaa, toisin sanoen Jemmapesissa, hän sai luodin, joka lävisti hänen teräksiset hartialihaksensa ja litistyi sitten luuta vasten. Rahvaan edustaja tunsi Mauricen ja lähetti hänet Pariisiin parantumaan. Kokonaisen kuukauden ajan Maurice vääntelehti tuskissa vuoteellaan kuumeen hivuttamana. Mutta jo tammikuussa hän oli jalkeilla ja johti, vaikkakaan ei virallisesti, kuitenkin todellisesti Thermopylen kerhoa, toisin sanoen sataa nuorta pariisilaista porvarismiestä, jotka olivat valmiit asevoimin vastustamaan jokaista tyranni Capetin hyväksi tehtävää yritystä. Vieläpä hän sapeli kädessä oli mukana avustamassa kuninkaan mestausta, kulmat rypyssä synkästä vihasta, silmä kovana, kasvot kalpeina, sydän sekä siveellisen vihan että ruumiillisen säälin ahdistamana, ja mahdollisesti hän oli koko väkijoukosta ainoa, joka pysyi ääneti, kun tämän Ludvig Pyhän jälkeläisen pää putosi ja sielu nousi taivaaseen. Sitten hän kuitenkin nosti ilmaan peloittavan sapelinsa, ja kaikki hänen ystävänsä huusivat: »Eläköön vapaus!» huomaamatta, että tällä kertaa ei hänen äänensä ollutkaan kajahtanut mukana kuten ennen.
Sellainen oli siis se mies, joka maaliskuun 11 päivän aamuna lähti kävelemään Lepelletier-kadulle ja jonka kohokuvan saamme vielä tarkemmin piirtää sen myrskyisen elämän taustalle, jota tänä aikakautena vietettiin.
Noin kello kymmenen Maurice saapui siihen piiriin, jonka sihteeri hän oli.
Levottomuus oli suuri. Aiottiin äänestää Konventille osoitettavasta adressista, jossa pyydettiin tukahduttamaan girondistien vehkeet. Mauricea odotettiin kärsimättömästi.
Ei puhuttu muusia kuin Maison-Rougen ritarista, siitä häikäilemättömyydestä, miten tämä kuningaspuolueen vannoutunut vehkeilijä oli toistamiseen saapunut Pariisiin, vaikka täällä oli, kuten hän hyvin liesi, luvattu hinta hänen päästään. Tämän miehen saapuminen pantiin edellisenä iltana Templessä tapahtuneen yrityksen yhteyteen, ja jokainen lausui ilmi vihansa ja suuttumuksensa pettureita ja ylimysmielisiä kohtaan.