»Mitä aiotte tehdä?» huudahti kuningatar unohtaen arvonsa. »Ettekö näe, että poikani on sairas, että hän on kuumeessa? Tahdotteko siis tappaa hänet?»
»Poikasi», sanoi virkamies, »on Templen neuvostolle yhtämittaisen levottomuuden aiheena. Hän se on kaikkien vehkeilijöitten tähtäyspisteenä. He luulottelevat voivansa ryöstää teidät kaikki. No niin, ryhdytään toimiin! — Tison! … Kutsukaa Tison!»
Tison oli eräänlainen päivätyöläinen, jonka huolena olivat vankilan karkeammat taloustehtävät. Hän saapui paikalle.
Hän oli noin nelikymmenvuotias mies, jolla oli tumma ihonväri, karkeat ja hurjat kasvot ja musta, kihara, kulmakarvoihin saakka ulottuva tukka.
»Tison», sanoi Santerre, »kuka toi eilen ruoan pidätetyille?» Tison mainitsi jonkin nimen.
»Ja kuka toi liinavaatteet?»
»Tyttäreni.»
»Tyttäresi on siis pesijä?»
»On kyllä.»
»Ja sinä olet antanut hänelle vankien vaatteitten pesun?»