»Tähdätkää», huusi päällikkö; »se on valepukuinen mies, ylimys, joka yrittää pelastua!»
Ja kahden tai kolmen kiväärin kolina, niiden viskautuessa ilman tahtia olkapäältä käteen, joka tärisi hiukan liikaa osuakseen, ilmoitti naiselle, että kohtalokas liike oli tekeillä.
»Ei, ei», huusi hän pysähtyen äkkiä ja tullen takaisin, »ei, sinä erehdyt, kansalainen, minä en ole mies».
»Pysy siis asiassa ja vastaa suoraan», sanoi päällikkö.
»Minne siis menet, suloinen yölintu?»
»En mene minnekään, kansalainen… Vain kotiin.»
»Vai niin, vai kotiin?»
»Juuri niin.»
»Tämä on hiukan myöhäinen aika kunniallisen naisen palata kotiin, hyvä kansatar.»
»Tulen erään naissukulaisen luota, joka on sairas.»