Kello löi yhdeksän illalla. Oli tullut täysi yö: ei kuulunut enää mitään ääniä, ei näkynyt mitään liikettä tässä autiossa korttelissa, jossa elämä näytti sammuneen samalla kertaa kuin päiväkin.
Epätoivoisena Maurice juuri aikoi kääntyä takaisin päin, kun hän äkkiä huomasi valoa erään ahtaan käytävän mutkasta. Hän uskaltautui tuohon synkkään käytävään huomaamatta, että samalla hetkellä hävisi kiireesti puutarhamuurin taakse eräs utelias pää, joka jo neljännestunnin ajan oli seurannut kaikkia hänen liikkeitään eräästä muurin yli ulottuvasta puusta.
Muutama sekunti tuon pään häviämisen jälkeen ryntäsi kolme miestä tuohon samaan muuriin puhkaistusta ovesta siihen käytävään, johon Maurice oli erehtynyt menemään, ja neljäs mies sulki käytävän oven suuremmaksi varmuudeksi.
Maurice oli löytänyt käytävän pihan perältä, ja tämän toiselta puolen tuo valo lähti. Hän kolkutti erään yksinäisen ja kurjan talon ovelle, mutta heti ensimmäisen koputuksen jälkeen sammui valo.
Maurice kolkutti kahta kovemmin, mutta kukaan ei vastannut; hän huomasi, ettei ollut aikomustakaan vastata kolkutukseen, vaan että hän siten vain hukkasi aikaansa. Hän astui siis pihan poikki ja meni takaisin käytävään.
Samalla aikaa kääntyi talon ovi hiljaa saranoillaan; kolme miestä astui siitä ulos ja kuului vihellys.
Maurice kääntyi ja näki kolme varjoa kahden kartunmitan päässä itsestään.
Pimeässä, jossa kauan siihen tottuneet silmät kuitenkin aina saattavat erottaa jotakin, välkähti kolmesta säilästä vaaleanpunainen hohde.
Maurice ymmärsi olevansa saarroksissa. Hän yritti lyödä kepillään ympyrää, mutta käytävä oli niin kapea, että hänen keppinsä iski kumpaakin seinämään. Samassa hetkessä huumasi hänet voimakas isku päähän. Tämän odottamattoman hyökkäyksen tekivät nuo neljä miestä, jotka olivat tulleet muurin ovesta. Seitsemän miestä heittäytyi samalla kertaa Mauricen kimppuun, kaatoi hänet, maahan, köytti hänen kätensä ja sitoi hänen silmänsä.
Maurice ei ollut päästänyt huudahdustakaan eikä pyytänyt apua. Voima ja rohkeus katsovat aina itse riittävänsä ja näyttävät häpeävän vierasta apua. Sitäpaitsi olisi Maurice saanut huutaa tässä autiossa korttelissa ilman että ketään olisi saapunut.