»Tulet siis omasta aloitteestasi?»
»Tulen.»
»Valehtelet.»
Maurice teki hirmuisen yrityksen vapauttaakseen kätensä, mutta se oli mahdotonta.
»En valehtele koskaan!» sanoi hän.
»Joka tapauksessa, tulitpa omasta aloitteestasi tai toisen lähettämänä, olet vakoilija.»
»Ja te pelkureita.»
»Mekö pelkureita?»
»Niin juuri, teitä on seitsemän tai kahdeksan yhtä miestä vastaan, jonka kädet on köysissä, ja vielä solvaatte häntä. Pelkureita, pelkureita, pelkureita!»
Tämä Mauricen kiivaus näytti rauhoittavan heitä sen sijaan että olisi suututtanut. Juuri tämä kiivaus todisti, ettei tämä nuori mies ollut se, joksi häntä syyteltiin. Oikea vakoilija olisi vavissut ja pyytänyt armoa.