»Ei siinä ole mitään solvausta», sanoi lempeämpi, mutta käskevämpi ääni kuin ne, jotka olivat tähän asti puhuneet. »Sellaisena aikana kuin meidän, saattaa olla vakoilija olematta kehno mies; panee vain henkensä alttiiksi.»
»Terve teille, joka sanoitte tuon sanan; vastaan teille vilpittömästi.»
»Mitä aioitte tehdä tässä korttelissa?»
»Hakea erästä naista.»
Epäilyn mumina seurasi tätä selitystä. Tämä mumina kasvoi myrskyksi.
»Valehtelet», sanoi sama ääni, »ei täällä ole naisia, ja me tiedämme kyllä, mitä arvoa on puheellasi naisista; tästä korttelista et löydä naista. Tunnusta aikeesi tai kuolet.»
»Mitä tyhmyyksiä», sanoi Maurice. »Ettehän te minua tapa tappamisen halusta, ellette ole oikeita rosvoja.»
Ja Maurice teki toisen, edellistä vielä kiivaamman ja äkillisemmän yrityksen vapauttaakseen kätensä niistä köysistä, joilla ne oli sidottu, mutta äkkiä hän tunsi kylmän, viiltävän tuskan raatelevan rintaansa.
Maurice ponnahti tahtomattaankin taaksepäin.
»Vai sinä tunnet sen», sanoi eräs miehistä. »Tätä terää, jonka tuttavuutta olet tehnyt tuuman verran, on vielä kahdeksan tuumaa jäljellä.»