»Sanansa hän kyllä antaa ja sitten syö sen. Onko hän aatelismies, jolta hänen sanaansa uskottaisiin?»
Maurice kiristi hampaitaan kuullessaan muutamien ihmisten vielä vaativan, että tuli olla aatelismies, pitääkseen vannomansa lupauksen.
»Mutta tunteeko hän meidät, jotta voi antaa meidät ilmi?»
»Varmastikaan hän ei tunne eikä tiedä, mitä me teemme, mutta hän tuntee osoitteen ja tulee lakaisin ison joukon keralla.»
Tämä väite näytti kumoovan muut.
»No niin», sanoi se ääni, jonka Maurice oli kuullut useita kertoja ja jota hän piti päällikön äänenä, »se on siis päätetty?»
»Totta kai on, sata kertaa on; en käsitä teidän jalomielisyyttänne, hyvä herra: jos yhteishyvän valiokunta saisi meidät käsiinsä, saisitte nähdä, kuinka mutkattomasti se menettelisi.»
»Te pysytte siis päätöksessänne, hyvät herrat?»
»Varmasti, ja toivoakseni te ette kai ryhdy sitä vastustamaan?»
»Minulla on vain yksi ääni, hyvät herrat, ja olen antanut sen hänen vapauttamisensa puolesta. Teillä on kuusi, ja kaikki olette äänestäneet kuolemaa. Olkoon menneeksi siis kuolema.»