Geneviève kalpeni ja sanoi tarttuen hänen käteensä: »Antakaa minulle anteeksi se paha, mitä teille on tehty!
Te olette pelastanut henkeni, ja minä olen ollut vähällä joutua syypääksi kuolemaanne.»
»Olenhan saanut runsaan palkan löytäessäni teidät; sillä ettehän ole silmänräpäystäkään uskonut, että hain ketään muuta kuin teitä?»
»Tulkaa minun mukanani», keskeytti Geneviève; »annan teille puhtaat vaatteet… Eihän pöytäkumppaniemme sovi nähdä teitä tuossa kunnossa, sehän olisi heille liian kauhea moite.»
»Minähän olen teille vaivaksi, eikö niin?» vastasi Maurice huoaten.
»Ette vähääkään; täytän vain velvollisuuden.»
Sitten hän lisäsi:
»Täytänpä sen vielä erittäin mielelläni.»
Geneviève saattoi sitten Mauricen isoon pukeutumishuoneeseen, joka oli niin muhkea ja aistikas, ettei sellaista voinut odottaa olevan nahkurimestarin talossa. Tämä nahkurimestari näytti totta tosiaan miljoonamieheltä.
Sitten hän avasi kaikki kaapit.