»Tarjoamme hyvästä sydämestä», sanoi hän.
»Suostun, kansatar», vastasi Maurice kumartaen.
»Hyvä on, menenpä rauhoittamaan tovereitani», sanoi nahkurimestari.
»Lämmitelkää sillä aikaa, rakas ystävä.»
Hän lähti ulos. Maurice ja Geneviève jäivät kahden.
»Voi, hyvä herra», sanoi nuori nainen äänenpainolla, jota hän turhaan koetti saada moittivaksi, »olette rikkonut sananne, olette ollut varomaton».
»Kuinka, madame», huudahti Maurice, »olenko tuottanut teille ikävyyksiä? Voi, antakaa siinä tapauksessa anteeksi; lähden pois enkä milloinkaan…»
»Hyvä Jumalat» huudahti Geneviève nousten seisaalleen.
»Teillä on haava rinnassa! Teidän paitanne on ihan veressä!»
Mauricen muuten niin valkeassa ja hienossa paidassa, joka oli hänen karkeiden tapojensa jyrkkänä vastakohtana, näkyi tosiaankin suuri, punainen, kuivunut läiskä.
»Älkää huoliko olla levoton, madame», sanoi nuori mies; »eräs salakuljettajista pisti minua tikarillaan».