— Missä oli nainen tämän kysymyksen tehdessään?
— Hän oli jossain sivuhuoneessa, niin etten minä voinut häntä nähdä, ja minä vastasin, ettei teidän haavanne ollut vaarallinen ja että se piankin paranisi.
— Näyttikö hän siitä rauhoittuvan?
— Oo, hän näytti tulleen vallan ihastuksiinsa, sillä hän huudahti:
Ah, hyvä Jumala, vai niin onnellisesti!
— Sanoiko hän todellakin niin? Rakas herra Remy! Minä tahdon toimia teidän parhaaksenne. Entä sitten?
— Sitten oli kaikki päättynyt. Teidän haavanne oli sidottu, minulla ei enää ollut mitään tekemistä, ja ääni lausui minulle: Jatkakaa, hyvä herra, niinkuin olette alkanutkin, älkääkä saattako ikävyyksiä naisparalle, joka on toiminut vain myötätuntoisuudesta. Asettakaa jälleen side silmillenne ja sallikaa saattaa itsenne kotiin ilman vastaväitteitä.
— Ja lupasitteko te?
— Lupasin. Minä annoin siihen kunniasanani.
— Ja oletteko sen pitänyt?
— Senhän näette itsekin, — vastasi nuori mies varsin naivisti, — koskapa juuri nyt haen porttia.