— Missä se kirkko on?
— Tämän talon vastapäätä kadun toisella puolen.
— Kiitän teitä, hyvä herra, tästä luvasta. Syntyi taas vaitiolo.
— Milloin saan tämän jälkeen teitä nähdä, hyvä herra?
— Odotan teidän lupaanne, milloin saan tulla takaisin.
— Miksi te sitä tarvitsisitte?
— Tietystikin. Olenhan aina tähän asti ollut teille vieras.
— Teillä siis ei lainkaan ole avainta tähän taloon?
— Sellaiseenhan on oikeus ainoastaan teidän miehellänne.
— Hyvä herra, — vastasin minä, ollen enemmän kauhuissani tästä kovin nöyrästä vastauksesta kuin mitä olisin ollut, jos se olisi lausuttu tiukemmassa äänilajissa, — te tulette takaisin silloinkun teitä haluttaa tai silloinkun luulette itsellänne olevan minulle jotain tärkeätä sanottavaa.