— Minä kiitän teitä, hyvä neiti, minä tulen käyttämään hyväkseni tätä lupaa, mutta en käytä sitä väärin… ensimäisenä todisteena siitä on se, että minä pyydän edelleenkin vakuuttaa teille kunnioitustani ja saan lausua jäähyväiset.
Näin sanoen kreivi nousi lähteäkseen.
— Joko nyt lähdette? — huudahdin minä yhä enemmän hämmentyneenä hänen menettelytavastaan, jota en lainkaan olisi odottanut.
— Hyvä neiti, — vastasi kreivi, — minä tiedän, että te ette rakasta minua, enkä minä halua väärinkäyttää teidän asemaanne, mikä pakoittaa teidän suvaitsemaan minun huolenpitoani. Kun minä en liian usein käy teitä katsomassa, niin toivonpa, että te vähitellen totutte minun läsnäolooni. Ja niin ollen tulee teidänkin uhrautumisenne siedettävämmäksi, kun hetki saapuu, jolloin teistä tulee minun vaimoni.
— Hyvä herra, — sanoin minä ja nousin ylös, minä tunnustan täydellisesti teidän vilpittömän esiintymisenne, ja sanojenne kalseudesta huolimatta osaan antaa niille niiden arvonsa. Olette oikeassa, ja minä olen osottava teille samaa vilpittömyyttä, jota te puolestanne olette osottanut minulle. Minulla oli eräitä ennakkoluuloja teihin nähden, mutta toivon, että aika huuhtoo ne pois.
— Sallikaa minun, hyvä neiti, — virkkoi kreivi, — yhtyä tähän toivomukseen, tuota onnellista hetkeä odotellessani.
Sitten hän kumarsi niin kunnioittavasti kuin olisi ollut minun halvin palvelijani, antoi Gertrudille, joka oli kuunnellut meidän keskusteluamme, merkin valaista hänen ulospääsyään ja läksi huoneesta.
16.
Avioliitto.
— Hän on kautta jumalan, kummallinen ihminen, — huomautti Bussy.