— Entäpä höyhenet?
— Nehän ovat suomuja, rakas Gorenflot. Tehän taidatte olla hiprakassa!
— Hiprakassa! — huudahti Gorenflot. — Hiprakassa! Ah, sepä sattuikin paikalleen: minä, joka olen syönyt vain pinaattia ja juonut vettä!
No, niinpä onkin sitten pinaatti ja vesi noussut teille päähän.
— Loruja, arveli Gorenflot. — Tuossahan on isäntämme. Hän ratkaiskoon asian.
— Minkä niin?
— Sen, onko tuo toutain vai kana.
— Olkoon menneeksi. Mutta ensin hänen täytyy vetää korkit viinipulloista, sillä minä tahdon tietää, onko viini oikeata. Vetäkää korkit pois, mestari Claude!
Mestari Claude teki työtä käskettyä ja kaatoi puoli lasia Chicotille, joka tyhjensi sen yhdellä siemauksella. Sitten hän maiskutti suutaan, istahti alas ja virkkoi:
— Ah, minä olen huono viinintuntija! Minun kieleni ei maista lainkaan mitään. On mahdotonta sanoa, onko tämä parempaa tai huonompaa kuin Porte Montmartren viini. Enpä ole varma edes siitä, vaikka tämä olisi samaa viiniä.