— Tikarinpisto, niin, — puhui Gorenflot. — Kuolema kerettiläiselle! Se, joka kerettiläisen tappaa, on jo etukäteen tullut julistetuksi pyhimykseksi, ja minäkin puolestani lahjoitan sille, jumala minua armahtakoon, paratiisiosuuteni.
— Ahaa! — mutisi Chicot itsekseen. — Nyt alkaakin asia minulle selvitä. Mutta tuo syntinen ei vielä ole tarpeeksi humalassa.
Hän täytti uudelleen munkin lasin ja huusi:
— Kuolema kerettiläiselle ja eläköön messu!
— Siis, — virkkoi Chicot, joka muisti veli portinvartijan tarkastelleen kaikkien luostarinkirkkoon pyrkivien käsiä, — siis teidän tarvitsee mentyänne näyttää vain tuota rahaa portinvartijalle… ja…
— Minä pääsen sisään, — täydensi Gorenflot.
— Ilmanko mitään vaikeuksia.
— Hm! Yhtä helposti kuin tämä viini solahtaa kurkustani alas.
Näin sanoen nielaisi munkki uuden naukun tuota ihanaa juomaa.
— Se merkitsee, — jatkoi Gorenflot, joka nyt oli aivan juovuksissa, — se merkitsee, että veli Gorenflotille avataan ovet selkoselälleen.