— Ja te pidätte sitte puheenne?
— Minä pidän puheeni, — toisti munkki. — Näin se käy: Minä astun sisälle, ymmärräthän, Chicot, minä astun sisälle.
— Tietystikin ymmärrän. Olen pelkkänä korvana.
— Tulen siis sisään, kuten sanottu. Seurakunta on suurilukuinen ja hyvin valikoitua. Siellä on parooneja, kreivejä, herttuoita.
— Ehkäpä prinssejäkin?
— Niin, prinssejäkin, — toisti munkki. — Olet oikeassa, ei pienempiä eikä suurempia kuin prinssejä. Minä käyn hyvin nöyränä Liiton uskottujen joukkoon.
— Liiton uskottujen? — toisti nyt vuorostaan Chicot. — Mitähän se uskollisuus mahtaa merkitä?
— Minä käyn Liiton uskottujen joukkoon. Veli Gorenflotia huudetaan, ja minä astun esille.
Näin sanoen nousi munkki seisomaan.
— Kyllä, niinhän se käy, — virkkoi Chicot. — Jatkakaa!