Tästä pikku pilastaan huolimatta oli Chicot edelleenkin hyvin peloissaan. Veli Monsoreau meni sillävälin avaamaan holvin ovea.
Keskimäkien munkki siirsi nyt päänsä yli vedetyn kapusongin sivulle. Kun täten hänen kasvonsa paljastuivat, huomasi Chicot niissä suuren arven, josta parisilaiset niin innostuneina tunsivat sen miehen, jota jo pidettiin katolilaisten sankarina ja josta odotettiin koituvan heidän marttyyrinsa.
— Suuri Guisen Henrik omassa korkeassa persoonassaan, — mutisi Chicot kummastuneena. — Ja hänen kaikkein typerin majesteettinsa Henrik III luulee hänen parhaallaan olevan piirittämässä La Caritétä! Aa, nyt minä alan käsittää! Tuo, joka istuu hänen oikealla puolellaan ja joka siunasi läsnäolijoita, on Lothringin kardinaali, ja vasemmanpuolinen, hän, joka puhui kuoripojalle, on ystäväni Mayennen herttua.
Ikäänkuin hetipaikalla vahvistaakseen Chicotin arvailut oikeiksi, siirsivät nuo toisetkin munkit päähineensä syrjään silmiltään. Oikeanpuoleisella tuli näkyviin kuulun kardinaalin ilmeikkäät piirteet, leveä otsa ja läpitunkeva katse. Vasemmalla paljastuivat Mayennen herttuan arkipäiväiset kasvot.
— Ahaa! Nytpä sinut tunnenkin, — virkkoi Chicot, — sinä ylen vähän pyhä, mutta sangen syntinen kolmiyhteys. Saammepa nyt nähdä, mitä sinä aiot sanoa ja tehdä. Olen pelkkänä silmänä ja korvana.
— Luulitko hänen tulevan? — kysäsi arpiniekka veljeltään kardinaalilta.
— Minä en sitä ainoastaan luullut, — vastasi tämä, — vaan olin siitä ihan yhtä varma kuin siitäkin, että minulla on kaapuni sisällä kaikki, mitä pyhään voitelemiseen tarvitaan.
— Vai niin, — tuumaili Chicot, — tuntuupa siltä kuin aiottaisiin täällä jokin voidella. Ja minullakin on aina ollut ääretön halu saada olla läsnä jossain voitelutilaisuudessa. Sattuipa se mainiosti!
Tällävälin nähtiin noin parinkymmenen munkin, kapusongit päitten ympärillä, tulevan holvin ovesta ja asettautuvan kirkkoon. Yksi heistä nousi, herra Monsoreaun ohjaamana, kuoriin ja asettui Guisen oikealle puolelle.
Guisen herttua katsahti tuota joukkoa, joka oli äskeistä paljo vähälukuisempi syystä että se kaikesta päättäen oli erikoisesti valikoitua, ja, tultuaan vakuutetuksi siitä, että kaikki häntä tarkasti kuuntelisivat, alkoi puhua: