— Kuulkaahan, kuulkaahan, herra Chicot! — huusi hän heti kun kykeni jotain puhumaan. — Sanotteko tätä huvikseen matkustamiseksi? Minusta tämä ei ole lainkaan huvittavaa.
— Eteenpäin, eteenpäin! — vastasi Chicot.
— Mutta tie on pahaa ja lisäksi vastamäkeä.
— Hyvät ratsastajat laskevat aina neliä ylämäessä.
— Kyllä, mutta minäpä en pyri olemaankaan hyvän ratsastajan kirjoissa.
— No, jääkää sitten jälkeen.
— En, helkkarissa, — huudahti Gorenflot. — Sitä en suinkaan halua.
— No eteenpäin siis!
Chicot kannusti hevosensa vieläkin tiukempaan neliseen.
— Kas niin, nyt alkaa Panurge korahdella, — kirkui Gorenflot. —
Nyt se pysähtyy!