— Saat kuulla sen, mitä minä olen sanova veljelleni.
— Mutta minäpä en tulekaan kanssanne Louvreen, jos vaan torain saanti on kysymyksessä. Sitä saattavat prinssit ja suosikit pitää hyvänään, jos haluavat.
— Ole vaan levollinen ja luota siihen, että minä tulen ottamaan asian vakaalta kannalta.
— Lupaako teidän korkeutenne, että sovituksesta tulee loistava?
— Minä lupaan, että sinä tulet olemaan siihen tyytyväinen. Mutta taidatpa yhäkin epäillä, luulemma?
— Teidän korkeutenne, minä tunnen teidät niin hyvin.
— Tule mukaan, sanon minä. Minä vastaan siitä, että he tulevat saamaan puheenaihetta.
— Eipä milloinkaan saattaisi onni olla tämän suosiollisempi, — kuiskasi Bussy Jeannen korvaan. — Noiden hellien veljesten kesken syntyy kauhea kiista, ja sillävälin saatte te tavata miestänne.
— No, — jatkoi prinssi, — vieläkö pysyt epäilyksissäsi vai täytyykö minun antaa ruhtinaallinen sanani pantiksi?
— Eihän toki, sehän ennustaisi onnettomuutta, — vastasi Bussy. — Minä seuraan teitä omalla uhallani, tulipa mitä tuli, armollinen herra, ja jos minua loukataan, niin minä kostan.