Olisi voinut luulla herttuan aavistaneen kreivin todellisen ajatuksen, sillä hän päästi heti irti Dianan käden.
— Menkää hänen luokseen, — kuiskasi Remy Bussyn korvaan.
Bussy lähestyi Dianaa, ja Monsoreau hymyili heille. Bussy tarttui
Dianan käteen, ja Monsoreau hymyili yhäkin.
— Suuri muutos on tapahtunut, kreivi, — virkkoi Diana puoliääneen.
— Voi! — mutisi Bussy. — Miksi se ei ollut vieläkin suurempi?
29.
Mitä haittaa voi olla liian leveistä kantotuoleista ja liian ahtaista ovista.
Bussy ei eronnut Dianasta hetkeksikään. Monsoreaun hyvänsuopa hymyily soi hänelle vapauden, jota hän ei jättänyt käyttämättä.
— Voi! — huokasi hän Dianalle. — Minä olen totisesti surkuteltavin ihminen! Saatuani kuulla kreivin kuolemasta kehotin minä prinssiä palaamaan Parisiin ja sopimaan veljensä kanssa. Hän on siihen suostunut, ja nyt te kuitenkin jäätte Anjouhun, Diana.
— Äh, Ludvig, — vastasi nuori nainen, hellästi Bussyn kättä puristaen, — kuinka voittekin sanoa, että me olemme onnettomia? Niin monta ihanata päivää, niin paljo arvaamatonta onnea, joiden muistoissa sydämeni vavahtelee, tuon kaikenko siis unohdatte?