— Minäkö, ähmistyi Simiane, kun hänen ryyppääjäkuntoaan halvennettiin, — minäkö sikahumalassa! Tulkaahan tänne, monseigneur. Tulkaa, tulkaa.
Vaikka kutsu esitettiin omituiseen tapaan, ilmestyi regenttikin nauraen saattolaistensa pariin. Hänen ryhdistään oli muuten helppo nähdä, että hän oli itsekin humalassa.
— Vai niin, sikahumalassa! jankkasi Simiane ojentaen prinssille kätensä. — Sikahumalassa! No, tuohon käteen, lyön kanssanne vetoa sadasta louisdorista, että te ette tee mitä minä teen, vaikka olettekin Ranskan regentti.
— Kuulettehan, monseigneur, lausui naisen ääni sisältä, — se on haaste.
— Ja sellaisena minä otan sen vastaan. Olkoon menneeksi sata louisdoria.
— Minä otan osalleni puolet sen puolella, joka tahtoo, esitti Ravanne.
— Lyö vetoa markiisittaren kanssa, sanoi Simiane. — Minä en ota osakumppania panokseeni.
— En minäkään, kieltäytyi regentti.
— Markiisitar, huusi Ravanne, — viisikymmentä louisdoria yhtä suudelmaa vastaan!
— Kysykää Philippeltä, salliiko hän minun mennä mukaan.