Joukon jäljelläoleva osa seurasi häntä. Viisi tai kuusi oli lähtenyt kaartamaan Saint-Honoré-kadun kautta.
— No, noh, monseigneur, ei ole hetkeäkään hukattavana, hoputti Simiane. — Täytyy luisua pyllyllään; se ei ole arvokasta, mutta se on turvallista.
— Olen kuulevinani heidän röykyttävän porttikäytävässä, sanoi regentti. — Mitä sinä ajattelet asiasta, Ravanne?
— Minä en ajattele, monseigneur, vaan alan laskettaa mäkeä.
Kaikki kolme luisuivat nopsasti katon vierua pitkin pengermälle.
— Tätä kautta, tätä kautta, kutsui naisen ääni ullakkoikkunasta juuri kun Simiane jo oli soluttautumassa pengermän reunan yli, liukuakseen alas rautakaiteita myöten.
— Ah, tekö siellä, markiisitar! sanoi regentti. — Te olette totisesti neuvokas nainen.
— Hypätkää tänne ja jouduttautukaa sitten alas.
Pakolaiset hyppäsivät pengermältä kamariin.
— Jäättekö mieluummin tänne? kysyi rouva de Sabran.