— Niin, minä käynkin noutamassa Canillacin ja hänen patrullinsa, tarjoutui Ravanne.

— Ei, ei, päätti regentti. — Noin vimmatusti rehkiessään, markiisitar, he murtautuisivat taloonne ja kohtelisivat teitä niin kuin väkirynnäköllä vallattua kaupunkia. Ei, parempi on kiirehtiä Palais-Royaliin.

He riensivät alas portaita, Ravanne etunenässä, ja avasivat puutarhaan johtavan oven. Silloin he selvästi kuulivat hätyyttäjiensä kaikin voimin mojauttelevan rautaista ristikkoporttia.

— Takokaa, takokaa, hyvät ystävät, puheli regentti juosten huolettomasti ja keveästi kuin nuori mies puutarhan perälle. — Se on vankkaa teko ja tuottaa teille työtä.

— Joutuin, monseigneur! huusi Simiane, joka oli pitkänä miehenä pudottautunut kiveyksen reunalta Valois-kadun puolelle, riiputtuaan käsiensä varassa. — Tuolla kadun päässä toiset jo tulevat. Laskekaa jalkanne olalleni, kas noin; toinen… nyt laskeutukaa syliini. Olette pelastettu. Jumalan kiitos!

— Miekka käteen, miekka käteen, Ravanne, ja rynnätkäämme noita hylkiöitä vastaan! sanoi regentti.

— Taivaan nimessä, monseigneur, suostutteli Simiane vetäen häntä takinhihasta. — Seuratkaa meitä. — Tuhannen pentelettä, kai minäkin urholllisuutta tunnen, mutta taisteleminen olisi nyt hulluutta. Apuun, Ravanne, apuun!

Ja kohotellen herttuaa kainaloista molemmat nuoret miehet kiidättivät hänet lähimmästä aina avoinna pidetystä portista Palais-Royaliin juuri sillä hetkellä kun Valois-katua pitkin juoksevat miehet olivat vain parinkymmenen askeleen päässä heistä ja markiisittaren talon portti lennähti auki toisen osaston ponnistuksista. Yhdistynyt joukko heittäytyi ristikkoporttia vastaan, jonka pakenijat olivat hädin ehtineet lukita takanaan.

— Hyvät herrat, lausui silloin regentti tervehtien käden heilautuksella, kun hänen hattunsa oli lennähtänyt jonnekin, — päänne takia toivon, että tämä kaikki on vain hulluttelua, sillä te ahdistatte väkevämpäänne. Varokaa huomenna poliisipäällikköä! Sillävälin — hyvää yötä!

Kolminkertainen naurunremahdus lopullisesti kivetytti kaksi salaliittolaistamme, jotka seisoivat ristikkoa vasten painautuneina, hengästyneiden miestensä edessä.