Ja lapsi juoksi Buvatin luo, joka ovelta katseli tätä surkeata näytelmää.
Buvat talutti hänet ruumiin viereen.
— Suutele viimeisen kerran äitiäsi, lapsiparka, hän kehotti.
Lapsi totteli.
— Ja nyt, jatkoi suojelija, — jätä hänet nukkumaan, kunnes hyvä
Jumala aikanaan herättää hänet.
Hän nosti lapsen syliinsä ja vei hänet omaan huoneeseensa. Pienokainen ei lainkaan vastustellut, ikään kuin olisi käsittänyt heikkoutensa ja orpoutensa.
Hän pani tytön makaamaan omalle vuoteelleen, sillä lapsen kehtokin oli viety, ja nähdessään hänen nukahtaneen hän lähti tekemään korttelin komisariolle kuolemanilmoitusta ja sopimaan hautauslautakunnan kanssa.
Hänen palatessaan ovenvartijatar ojensi hänelle paperin, jonka sairaanhoitajatar oli löytänyt Claricen kädestä pukiessaan hänet käärinliinoihin.
Buvat avasi sen ja tunsi Orleansin herttuan kirjeen. Se oli ainoa perintö, minkä äitiraukka oli jättänyt tyttärelleen.