— Toinen, selitti tuntematon nojaten käsivarttaan nuoren aatelismiehen käsivarteen ja tähdäten häneen katseensa naamarin reiästä. — Toinen heittää teidät takaisin kohuun ja valoon, toinen toimittaa teidät julkisuuden näyttämön henkilöksi, jättäen teille ainakin suuren esiintyjän maineen, häviättepä tai voitatte.
— Mitä menetän hävitessäni? kysyi chevalier.
— Luultavasti henkenne.
Chevalier teki halveksivan eleen.
— Ja jos voitan? hän lisäsi.
— Mitä sanoisitte ratsuväen everstin arvosta, Espanjan grandin arvonimestä ja Pyhän Hengen ritariston nauhasta? Se kaikki on tarjona, ja marskin sauva ehkä edempänä.
— Sanon että saavutus vastaa panosta, kaunis naamio. Jos annatte minulle todisteen, että pystytte täyttämään lupauksenne, niin olen mies yhtymään peliin puolellanne.
- Sen todisteen, vastasi naamio, — kykenee teille antamaan vain toinen kuin minä, chevalier, ja jos tahdotte sen saada, tulee teidän seurata minua.
— Ohoh, huomautti d'Harmental, — olisinkohan erehtynyt, ja olisittekohan te vain toisen luokan haltia, alempi henki, välittäjäolento? Piru vieköön, sehän saisi minut pitämään teitä hieman vähäisemmässä arvossa!
— Mitäpä sillä on väliä, jos palvelen suurta taikuria ja hän on minut lähettänyt?