— Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä! sanoi Brigaud. — Kaikella on aikansa. Jos regentti tarjoaisikin meille tilaisuuden tänään, ette te luultavasti kykenisi sitä käyttämäänkään.
— En kyllä, olette oikeassa.
— Näette siis, että mitä Jumala tekee, se on hyvin tehty. Jumala jättää meille tämän päivän muuhun, — käyttäkäämme sitä muuttoon.
Se ei ollut pitkällinen eikä vaikea. D'Harmental otti käteisvaransa, muutamia kirjoja, mytyn, jossa oli hänen pukunsa, nousi vaunuihinsa ja käski ajaa abbén luokse. Sieltä hän palautti vaunut, sanoen lähtevänsä illalla maalle ja viipyvänsä pari viikkoa, sillä aikaa ei tarvinnut olla hänestä huolissaan. Sitten vaihdettuaan hienon asunsa siihen, joka vastasi hänen uutta osaansa, hän abbé Brigaudin saattamana lähti ottamaan haltuunsa uuden asuntonsa.
Rue du Temps-Perdun — nykyisen Saint-Joseph-kadun — numero viidessä sijaitsi huone ja makuukomero neljännessä kerroksessa tai oikeammin ullakkokerroksessa. Talon omistajatar oli abbé Brigaudin tuttavia, ja hänen suosituksensa perusteella olikin maalaisnuorukaiselle kustannettu yhtä ja toista ylimääräisesti. Siellä oli nyt häikäisevän valkoiset ikkunaverhot, lakanat hienointa pellavakudosta ja kirjastonkin alku laudakkoineen, joten hän heti ensi silmäyksellä näki tulevansa täällä kyllä siedettävästi toimeen, vaikka täällä ei ollutkaan samaa mukavuutta kuin hänen asunnossaan Richelieu-kadun varrella.
Rouva Denis — abbén ystävätär — odotteli tulevaa vuokralaistaan, suodakseen tälle kunnian saada hänet saattajakseen kamariinsa. Hän kehui nuorelle miehelle asunnon kaikkia hyviä puolia, vakuutti hänelle, että sitä ei olisi voinut antaa kaksinkertaisestakaan maksusta, jolleivät ajat olisi olleet niin huonot, ja että hänen talonsa oli saanut erikoisen hyvän maineen, lupasi hänelle, että hänen työskentelyään ei häiritsisi melu, kun katu oli liian kaita kaksien ajopelien mahtumiseen rinnatusten, joten ajomiehet hyvin harvoin poikkesivatkaan kujaan. — Tähän kaikkeen chevalier vastaili niin sävyisästi, että rouva Denis laskeuduttuaan alakertaan, jossa hän itse asui, kehotti ovenvartijaa ja tämän vaimoa osoittamaan mitä suurinta huomaavaisuutta hänen uutta asukastaan kohtaan.
Vaikka tämä nuori mies ulkomuotonsa puolesta varmastikin veti vertoja hovin ylväimmillekin herroille, ei hänellä rouvan silmissä suinkaan näyttänyt olevan etenkään naisia kohtaan sellaista häikäilemätöntä rohkeatapaisuutta, jota sen ajan keikarinuorukaiset katsoivat asiakseen yritellä. Tosin abbé Brigaud olikin suojattinsa vanhempien nimessä suorittanut neljännesvuoden maksun etukäteen.
Tuokion kuluttua abbé vuorostaan tuli alas rouva Denisin puheille täydentämään selittelyään nuoren holhottinsa suhteen, joka ei ottaisi vastaan kerrassaan ketään muuta kuin hänet ja isänsä vanhan ystävän. Tämän jälkimmäinen oli leirielämässä saaduista, hieman jyrkistä omituisuuksistaan huolimatta perin arvossapidettävä herra. D'Harmental oli pitänyt tarpeellisena ryhtyä tähän varokeinoon, jotta kapteenin ilmestyminen ei liiaksi säikyttäisi kelpo rouva Denisiä, jos tämä osuisi kohtaamaan hänet.
Yksin jäätyään chevalier, joka jo oli tarkastellut huoneensa, päätti ajan kuluksi katsoa ympäristöä. Hän avasi ikkunansa ja alkoi tutkistella katukuvan kaikkia yksityispiirteitä.
Ensiksikin hän saattoi todentaa rouva Denisin huomautuksen kadun käyttämisestä liikenteessä. Leveyttä oli tuskin kymmenestä kahteentoista jalkaan, ja näin korkealta katsellen se näytti vielä kapeammalta. Tämä ahtaus, joka varmaankin olisi toiselle vuokralaiselle merkinnyt haittaa, tuntui hänestä päinvastoin edulliselta, sillä hän oivalsi heti, että jos häntä ahdistettaisiin, hän voisi ikkunastaan vastapäiseen ikkunaan työnnettyä lautaa pitkin pujahtaa toiselle puolelle katua. Oli siis tärkeätä kaiken varalta saada syntymään hyvät suhteet vastapäisen talon asukkaiden kanssa.