— Kas, se olisi ollut kalliimpaa.
— Mutta te olisitte silti suostunut?
— Miksikäs en? Olisin pyytänyt kaksinkertaista palkkiota ja sillä hyvä.
— Ja jos joku sellainen mies, kuin minä, olisin kaksinkertaista summaa tarjoten sanonut teille: Kapteeni, minä en syökse teitä yksinäisen vaaran hämäryyteen, vaan taisteluun, jossa minä olen mukana niin kuin tekin, pannen samalla tavoin alttiiksi nimeni, tulevaisuuteni, pääni, niin mitä olisitte vastannut sille miehelle?
— Olisin ojentanut hänelle käteni kuten nyt teille. No, mitä asia koskee?
Chevalier kaatoi viiniä itselleen ja kapteenille.
— Regentin terveydeksi, hän toivotti, — ja saapukoon hän vahingoittumattomana Espanjan rajalle niin kuin Matthioli päätyi Pigneroliin!
— Ahaa! sanoi kapteeni kohottaen lasin silmiensä tasalle. Sitten hän hetken kuluttua jatkoi: — Ja miksipä ei? Ihminenhän regenttikin vain on. Mutta meitä ei mestata eikä hirtetä: meidät teilataan pyörällä. Toiselle sanoisin sen olevan kalliimpaa, mutta teille en pidä kahta hintaa, chevalier. Te annatte minulle kuusituhatta livreä, ja minä hankin tusinan jämeriä miehiä.
— Mutta luuletteko voivanne luottaa niihin? tiedusti d'Harmental vilkkaasti.
— Eiväthän he edes saa tietääkään, mistä on kysymys, vastasi kapteeni.
— He luulevat vedonlyöntiä ratkaistavan, siinä kaikki.