— Varmaankin. Käsitättekö nyt?
— Kyllä, minä käsitän, että regentti ymmärrettävää kykyä vailla ei voinut viettää iltaansa samanaikaisesti madame de Sabranin ja tyttärensä luona.
— Ja senkö vain oivallatte?
— Hyvä abbé, puhutte oraakkelimaisesti, selittäkäähän.
— Tulen tänä iltana kello kahdeksan noutamaan teidät, pistäytyäksemme
Rue des Bons-Enfantsille. Paikalliset piirteet puhukoot puolestani.
— Kas, kas, haastoi d'Harmental, — jo ymmärrän… Palais-Royalin ollessa niin likellä regentti kävelee matkan. Madame de Sabranin katuovi on Rue des Bons-Enfantsin puolella. Määrähetkellä aina suljetaan se Palais-Royalin kuja, joka johtaa samalle kadulle. Niin ollen hänen täytyy palatakseen kiertää Cour des Fontainesin suihkulähde-aukion kautta tai Rue Neuve-des-Bons-Enfantsia pitkin, ja silloin hän on vallassamme! Peijakas, abbé, te olette suuri mies, ja ellei Mainen herra herttua toimita teitä kardinaaliksi tai ainakin arkkipiispaksi, ei maailmassa enää ole oikeutta.
— Minäkin otan sen lukuun. No niin, käsitätte siis, että teidän on nyt oltava valmiina.
— Olen jo.
— Oletteko saanut järjestymään toimeenpanon?
— Olen kyllä.