— Se on toinen juttu; sen saatte tietää. Kuunnelkaa tarkoin, niin saamme nähdä, vieläkö sanotte, että ruhtinaan poliisipalvelu on pätemätön.
— Kuuntelen.
— Raporttimme mukaan herttuan piti eilen kello kolmelta mennä Rue de
Seinelle pelaamaan palloa?
— Niin.
— Hän meni. Puolen tunnin kuluttua hän astui ulos pallosalista pidellen nenäliinaa silmillään. Hän oli vahingossa iskenyt mailalla silmäkulmaansa niin kovasti, että siihen tuli verihaava.
— Ahaa, tapaturma siis lopultakin?
— Malttakaahan. Silloin regentti ei palannutkaan Palais-Royaliin, vaan antoi ajaa madame de Sabranin luo. Tiedätte kai, missä madame de Sabran asuu?
— Hän asui Rue de Tournonin varrella, mutta eikö hän miehensä tultua regentin hovimestariksi muuttanut Rue des Bons-Enfantsille, aivan lähelle Palais-Royalia?
— Aivan. Ja nyt näyttää siltä, että madame de Sabran[73] siihen asti oltuaan uskollinen Richelieulle, on prinssi-poloisen surkeata tilaa säälitellen tahtonut osoittaa oikeaksi sananlaskun: Kova onni pelissä, hyvä onni lemmessä. Madame tarjosi hänelle illallisen, ja puoli kahdeksalta prinssi lähetti Broglielle madame de Sabranin ruokasalissa päivätyn kirjelappusen, jossa ilmoitti, että hän ei menekään Luxemburgiin, ja kehotti häntä lähtemään sijaiseksi ja selittämään esteen herttuatar de Berrille.
— Ahaa, sitä juttua siis Broglie vaunuissa kertoi naisten hauskuttamiseksi.